Tänään meillä oli espanjan oppitunti (2h) Esteponassa. Vähän jännitti etukäteen mitä meidän pitää osata ja osataanko me. Opettajamme Ana oli ihana nuori nainen, joka kannusti meitä kaikkia kertomaan jotain itsestään ja miksi opiskelemme espanjaa. ”Me llamo …., soy auxiliar de dentista, estudio español porque es idioma bonito”. Huh, osasin sentään sanoa jotain. Ana kertoi meille Espanjasta ja espanjalaisista sekä piirteitä ja tapoja, jotka ovat tyypillisiä juuri espanjalaisille. Vähän ennen tuntien päättymistä mukaan tulivat Anan oppilaat Sandra Saksasta ja Kaisu Kuopiosta. Kaisu kertoi meille itsestään ja elämästään Espanjassa ensin espanjaksi ja tuntien päätyttyä vähän enemmän suomeksi. Kävimme kaikki läheisessä kahviossa nauttimassa kahvit ennen kuin me jatkoimme matkaa Rondaan.
Tie Rondaan oli varsinaista serpentiiniä ja toisia vähän heikotti, joten emme pitäneet kauheaa kiirettä. Ajoimme automme keskustan parkkihalliin ja kävelimme katsomaan Rondan hurjaa El Tajo–rotkoa, joka jakaa kaupungin kahtia. Rotkon yli on rakennettu 1700-luvulla kaarisilta Puente Nuevo. Sillalta ja rotkon reunoille rakennetuilta näköalapaikoilta näki hienosti rotkoon, ken uskalsi katsoa!
Kauhean kauan emme ehtineet rotkoa ihailla, sillä meille oli varattu opastettu kierto läheiseen bodegaan. Takaisin autoille kävelimme Espanjan vanhimman härkätaisteluareenan ohi. Meillä ei ollut kunnon karttaa bodegaan, mutta omistaja oli lähettänyt kuvia tiestä matkan varrelta, joten taas oli edessä kuvasuunnistustehtävä. Nyt vähän erilainen kuin eilen Mijasissa, mutta kuitenkin löysimme paikan päälle yllättävän helposti. Bodegan nimi on Descalzos Viejos ja se oli rakennettu 500-vuotta vanhaan munkkiluostariin. Bodegalla oli itsellään 6-7 hehtaaria viiniviljelmää ja puutarhassa, jossa teimme kierroksen kukkivat ja tuoksuivat appelsiinipuut. Myös avokado menestyi kiviseinän kupeessa, kun seinä varaa päiväsaikaan lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä, vaikka avokado ei yleensä näissä korkeuksissa menestykään, kertoi bodegan omistaja meille.
Tutustuimme myös viinin valmistustiloihin, jossa munkkiluostarin aikaiset seinämaalaukset valvoivat viinin valmistumista puutynnyreissä sekä käymisprosessia 2500-5000l terästankeissa.
Kierroksen lopuksi pääsimme maistamaan bodegan kolmea eri
punaviiniä, jotka olivat mukavasti erityyppisiä ja ikäisiä.
Satu tutkii maistattajan kehotuksesta viinin väriä...
Marjatta ei osannut päättää, kumpaa viiniä ottaisi lisää:
Hän sai ystävälliseltä bodegan omistajalta siis molempia!
Kun pääsimme takaisin Costa del Soliin, ajoimme suoraan Marbellaan isoon ostoskeskukseen. Ensin kävimme syömässä päivän ensimmäisen aterian ja sitten teimme viime hetken tuliaisostokset. ”Kotiin” päästyämme pakkasimme matkalaukut valmiiksi ja nyt on aika ottaa vielä pienet nokkaunet ennen aamuyön kotiinlähtöä.
¡Buenas noches!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti